Katselen kattoon, ääniä kuuntelen
taas rouva ruusunen selloaan soittaa
tunnen tän biisin oon kuullut ennenkin
siihen on sanatkin joita mä en muista




Hän yläkertaan muutti asumaan
jälkeen sen Jokimaan joka joutui linnaan
katselen kattoon, soittoaan kuuntelen
ja kuvittelen sen mitä sill' on päällään

Se on hieno nainen, rouva Ruusunen
rauhaa saa mä en, häntä vain mietin
kerran me mentiin hissillä kahdestaan
sill' on muovikasseissaan voita ja piimää
ja mä niin tahdoin tunteeni tunnustaa
mut suustain tuli vaan, et "onks sulla kelloo?"

Ja kusipäinen on pieni äijä sen
herra Ruusunen, se pikku Hitler
sellainen nainen ansaitsis parempaa
antaisin mitä vaan, sellainen nainen

Mut vielä tää muuttuu, ensiksi tietenkin
työnnän sen Hitlerin jätekuiluun
ja rouva R:n, sen mä vien etelään
johonkin lämpimään, en säästä missään
mut ne sen kersat - ne saa jäädä pakkaseen
ne seiniin piirtelee ja kusee hissiin